Bloggaamisessa on ollut pitkä tauko. Poistin vanhat tekstit, ja nyt aloitan jälleen kerran alusta. Ehkä tällä kertaa mä laitan osoitetta jonkin verran jakoon. Mun toiveena on yrittää rikkoa ennakkoluuloja ja lisätä ihmisten ymmärrystä. Jos ei paljoa, niin edes ihan vähän.

Mä oon 25-vuotias tyttö. Oon yliopiston kirjoilla ja asun kivassa yksiössä. Mulla on lemmikkinä syyrialainen hamsteri ja haluaisin tulevaisuudessa oman koiran. Haaveilen matkustelusta. Tykkään perinteisistä kirjeistä ja postikorteista. Muumit ja pöllö-kuviot on kivoja. Tykkään villasukista. Katson telkkarista lähinnä dokumentteja enkä kuuntele kovinkaan paljoa musiikkia. Vastustan jyrkästi alkoholia ja tupakointia. Oon ollut aina absolutisti. Mutta sen sijaan syön liian usein herkkuja. Opettelin juomaan kahvia vasta noin 1,5 vuotta sitten. Sitä ennen en juonut kahvia koskaan ja teetäkin korkeintaan pari kertaa vuodessa.
Välillä mä näen itseäni tuolla tavalla, mutta välillä taas en.

Psyykkinen oireilu ei enää onneksi hallitse koko mun elämää. Hyviä päiviä ja hetkiä on enemmän kuin huonoja. Mä olen onnellinen jokaisesta päivästä, jolloin mua ei ahdista.
Ennen mä aina häpesin sitä, että musta tuli tällainen. Mutta en häpeä enää. Ei mielenterveysongelmat ole kenenkään omaa syytä. Mä aloin oireilla jo lapsena traumatisoitumisen takia. Parikymppisenä oireilu muuttui sen verran rajuksi, että psykiatriset osastot tulivat tutuiksi. Diagnooseja tai epäilyjä on ollut monia psykoottisesta masennuksesta Aspergerin oireyhtymään. Kaipa kuitenkin epävakaa persoonallisuushäiriö on kuvannut mua parhaiten.

Mulla on kesäloma ekaa kertaa vuosiin. Sairaana, kun ei ole lomia. Silloin tehdään töitä kellon ympäri. Mä vaihdoin asuntoa jälleen kerran. Jospa nyt viimein osaisin asettua aloilleni. Mun pitkäaikainen unelma toteutui, koska mä uskalsin viimein lähteä vähän matkustelemaan! Olin yhden yön Helsingissä ja 4 yötä Tallinnassa. Ihan yksin! Se oli mielettömän mahtava kokemus. Meni niin hyvin, että nyt suunnittelen ensi vuoden alkupuoliskolle reissua Espanjaan. En aio edes kysyä ketään mukaan, koska yksin saan matkasta paljon enemmän irti. Mä oon tällainen yksinäinen susi, joka nauttii vapaudesta. Mähän oon halunnut matkustella lapsesta lähtien, ja nyt viimein se haave on alkanut toteutua.